Niiden kisojen jälkeen meillä alko sujumaan ihan oikeesti. Me maastoiltiin, hypittiin esteitä, pelleiltiin ilman satulaa ja mentiin vähän kouluakin. Mä tykkäsin Rusinasta ihan hirveesti! Me luotettiin toisiimme tosi paljon. Loppu kesästä mä aloin talutella sitä maastossa ihan yksin, joka oli tosi paljon Rusinalta, koska sehän ei uskaltanu mennä minnekkään ilman Kudia. Mä istuin sen vieressä kun se söi heiniä. Menin kuumina päivinä laitumelle hieromaan siihen tervaa, ettei ötökät syö, ja olin muuten vaan sen seurana.
 |
| (c) Sanna |
Lopulta me päätettiin alottaa kisaaminen puhtaalta pöydältä. Päätettiin mennä koulu- ja estekisoihin samana päivänä. Esteluokka oli 20cm ristikkoluokka, ettei haittais vaikka se pelkäis niitä, koska se silti menis niin matalat. Kisapäivänä, just ennen lastausta, mä kuitenkin huomasin, että Rusina ei kävelly ihan normaalisti. Talutin sitä hetken ravissa ja käynnissä pihatietä pitkin. Se ravas vähän oudosti, mutta kuitenkin ravas ylipäätään, joten aateltiin ettei se oo mitään vakavaa. Lastattiin se ja lähettiin kohti kisapaikkaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti