Mä olin tietenki tosi surullinen, mutta en mä niin pienenä kuitenkaan ihan niin paljoo osannu surra kun nyt. Lopetus päiväks valittiin maanantai. Sunnuntai iltana mä istuin Rusinan selässä samalla kun se seisoi ja käveli ympäri tarhaa. Seuraavana aamuna kun kävelin keittiöön, äiti sanoi ettei Rusinaa lopetetakkaan! Se oli edellisenä iltana mennyt taluttelemaan Rusinaa meidän pihatielle ja se oli jopa ravannut hyvin! Me siirrettiin sitä lopetus päivää - jos sen oireet vielä palais, niin se lopetettais.
.JPG)
Sitten meillä alkokin kovat ajat. Me päätettiin, että jos se ei viikon päästä olis terve, niin se lopetettais. Rusina ei halunnut liikkua ratsastaessa ja kaiken lisäks huonot säät vaihtu päivittäin: kurasta, jäistä, liukasta... Jotenkin me kuitenkin saatiin se aina liikkeelle. Pikku hiljaa sen jalat parani ja yhtäkkiä se olikin täysin terve! Me alettiin hyppäämään ihan tosissaan. Äiti piti kerran viikossa mulle estetunnin, yleensä viikonloppuna. Mä aloin tykkäämään Rusinasta oikeen kunnolla ja kaikki muutenki alko sujumaan.
Sitten tuli ekat estekisat. Ne meillä meni tosi huonosti.. Kotona oltiin harjoteltu tosi paljon, mutta meillä oli huono estekalusto ja kun mentiin kunnon tallille, niin siellä oli tietenkin kaikki värikkäät, isot puomit ja pahviset koristeet yms. joita Rusina sitten pelkäs. Ei päästy edes puoleen väliin, kun meidät jo hylättiin. Saatiin me toki yrittää rataa loppuun, mutta kieltoja tuli niin paljon, että lopulta me luovutettiin. Lähettiin kotiin aika pettyneinä, mutta oli se silti kiva kokemus. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti