Eli kaikki alko siitä, kun mä sain Rusinan helmikuussa 2011, koska Kudi oli liian iso mun ratsastettavaks ja se tarvitsi seuraa. Ekan kerran kun näin Rusinan, ajattelin että se on ruma ja vanha poni, eikä sen kanssa koskaan tuu etenemään.
Alku meillä meni tosi huonosti. Mä pelkäsin sitä, koska se näykki mua ja pelotteli kaikella mahdollisella tavalla, pyöri karsinassa ja aina kun olin laittamassa satulaa, se käänsi takapuolensa mua päin enkä päässyt sen luo. Sitä ei siis voinut sitoa kiinni, koska sillä oli vetopaniikki..
Ratsastaessa meni vähän paremmin, mutta se taisi aluks olla vähän liian energinen, jos oikein muistan (?). Eli ei millään meinannu hidastaa ravia. Laukkaa se taas ei suostunut nostamaan ollenkaan, ja sitten kun muutamaman viikon päästä aloin saamaan sen itse laukkaamaan, se ei sitäkään meinannut lopettaa..
Jossain vaiheessa äiti ehdotti, että vaihtaisin Rusinan toiseen poniin, koska se oli vanha enkä olis voinut sillä kovin paljoa hypätä/ kisata sitten myöhemmin. Jostain syystä mä en silti vaihtanut sitä.
Kiva tää eka osa :3
VastaaPoista