56. Meidän tarinamme ~ EXTRA

Moi, eli se Meidän tarinamme- sarja loppu, mutta tässä tulee nyt tällanen pieni extra vielä. :)  Tässä on siis vaan tää video minkä tein Rusinasta tossa yks päivä.

Ulkoisesti Rusina oli vanha, ilkee ja hapan pikku poni, karvatkin törrötti minne sattuu. Mäkään en osannut yhtään ratsastaa, hyvä kun ohjat pysy kädessä. Ja silti meidän välillä oli jotain niin ainutlaatuista, enkä usko et tuun enää koskaan kokemaan sellasta. Rusina oli, ja tulee aina olemaan, mulle täydellinen poni. ♥

55. Meidän tarinamme ~ OSA 6

OSA 1

OSA 2

OSA 3

OSA 4

OSA 5

Seuraavana päivänä äiti lähti Englantiin työmatkalle. Mä hoidin koko viikon Kudia ja Rusinaa yksin. Koulun jälkeen oli jo aika pimeetä, satoi joka päivä ja kenttä ja tarha oli tietenkin ihan kurassa. En voinut siis ratsastaa kertaakaan kummallakaan niistä koko viikon aikana. Vein vaan heinät aamulla, iltapäivällä ja illalla, sekä illalla otin ne talliin yöksi ja harjasin ne. Yhtenä aamuna, kun talutin Rusinaa tarhaan, huomasin että se aristaa jalkojaan. Se käveli tosi hitaasti ja vastahakosesti ulos. Se jäi seisomaan siihen paikkaan mihin mä sen jätin ja käveli hetken päästä tosi vaivalloisesti heinien luo. Illalla, ennen kuin otin sen sisälle, se seisoi tarhan laidalla, nojasi vähän taakse päin korvat luimussa ja tärisi kylmästä. 

Sillon mä tajusin sen. Oli mulla mielessä käynyt, että voisko sillä olla kaviokuume, mutta mä ajattelin, että se oli vaan jotain ohi menevää, kun oli kurasta ja kaikkee. Mutta loppu viikosta mä olin jo tosi varma, että sen kaviokuume oli palannu.

Kun äiti palas, me mentiin heti samana iltana katsomaan sen jalkoja. Äiti vahvisti mun epäilyt. Sen kaviokuume oli palannu. Mutta nyt se oli entistäkin pahempi.

(c) Sanna

Nyt ei ollut paljoo aikaa miettiä. Me päätettiin jo samana iltana, että nyt se pitää lopettaa - ihan oikeesti lopettaa. Se oli niin paha, eikä siihen ollut lääkettä tai parannus keinoa. Parin päivän päästä menin halaamaan Rusinaa. Seuraavana päivänä se lopetettaisiin.. Halasin sitä pitkään ja itkin. Äiti odotti tallin ovella. Mä kävelin sitä kohti. "Vielä olis yks juttu.." se sanoi. Mä ajattelin, ettei mikään enää vois olla huonommin. "Kudi taitaa mennä siinä samalla"

Mä purskahdin itkuun ja itkin koko loppu illan. Halasin äitiä pitkään. Kudi oli myös vanha ja sairas ja se taas laihtuisi talven aikana, jonka takia se pitäisi joka tapauksessa myöhemmin lopettaa. Kudi ja Rusina oli parhaat ystävät, niitä ei voinu pitää hetkeäkään erossa toisistaan. Ei se olis kestänyt ilman Rusinaa. Se olis varmaan masentunu ja kuollut sitte siihen...

                          Kudi ja Rusina pääs kivuistaan lopullisesti 8.10.2012

53. Meidän tarinamme ~ OSA 5

OSA 1

OSA 2

OSA 3

OSA 4

Saavuttiin kisapaikalle. Mä taluttelin Rusinaa ensin trailerin vieressä, kunnes mentiin kentälle verryttelemään. Ensin tais olla koulukisat. Rusina oli tosi tahmee verryttelyssä ja sitä sai koko ajan käskee eteenpäin. Sit tuli meidän vuoro. Ne kisat meni tosi huonosti. Rusina oli entistä tahmeempi ja jäykempi eikä meinannu millään liikkua. Me oijottiin kauheesti kulmissa ja volteilla ja kaikki meni muutenkin ihan pieleen.. Lopussa Rusina vielä päätti pysähtyä, eikä meinannu millään lähteä liikkeelle! Mä menin jo ihan paniikkiin siinä vaiheessa. Mut jotenkin mä sen sitten sain liikkeelle ja päästiin lopettamaan.

 Yllä olevat kuvat on verryttelystä

Vaikka kouluosuus menikin huonosti, niin mä en ollut kovin pettynyt, koska mä tiesin ettei me voitais epäonnistua estekisoissa. Suunnilleen puoli tuntia koulukisojen jälkeen alkoi esteverkka. Rusina oli edelleen tahmee, mutta sekään ei huolestuttanu mua, koska nehän oli niin matalia, että se pääsi ne vaikka käynnissä jos olis tarvetta. Siihen luokkaan olis saanu ottaa myös avustajan mukaan, mutta mä en halunnut.

Sitten oli aika mennä radalle. Tuomari vihelsi pilliin, mutta Rusina oli liian haluton liikkumaan ja me oltiin just sillon huonossa kohdassa alottaman rata. Jotenkin mä sain sen kuitenkin laukkaamaan ja ylitettiin eka este. Toinen ja kolmaskin meni hyvin. Mutta sit sen kieltäyty. Mä en voinu uskoa, että se kieltäytyis 20cm ristikosta. Mutta se kieltäytyi, joten ei kun uudestaan. Ja niin se hyppäs neljännenkin esteen. Mutta viidennellä se kielsi taas ja tuomari vihelsi pilliin. Me ei edes saatu yrittää loppuun, ja vaikka oltaiskin, niin en mä varmaan olis viittiny..

Ja sillon mä aloin itkemään. Meidät hylättiin 20cm ristikkoluokassa johon osallistu monia alle 5-vuotiaita (ja nekin suoriutu siitä avustajan kanssa)! Mä ratsastin trailerille asti ja pysäytin sen siihen. Mä en enää ikinä kisaa esteitä, mä ajattelin ja tulin alas selästän. Lastattiin Rusina ja lähettiin takas kotiin..

Kotonakin Rusina käveli oudosti. Mä mietin, että mikä ihme sitä vaivaa. Mulle ei tullu mieleenkään, että kaviokuume, jonka oireet lähti siltä jo melkein vuosi sitten, olis voinu palata.

52. Meidän tarinamme ~ OSA 4

OSA 1

OSA 2

OSA 3

Niiden kisojen jälkeen meillä alko sujumaan ihan oikeesti. Me maastoiltiin, hypittiin esteitä, pelleiltiin ilman satulaa ja mentiin vähän kouluakin. Mä tykkäsin Rusinasta ihan hirveesti! Me luotettiin toisiimme tosi paljon. Loppu kesästä mä aloin talutella sitä maastossa ihan yksin, joka oli tosi paljon Rusinalta, koska sehän ei uskaltanu mennä minnekkään ilman Kudia. Mä istuin sen vieressä kun se söi heiniä. Menin kuumina päivinä laitumelle hieromaan siihen tervaa, ettei ötökät syö, ja olin muuten vaan sen seurana. 

(c) Sanna

 Lopulta me päätettiin alottaa kisaaminen puhtaalta pöydältä. Päätettiin mennä koulu- ja estekisoihin samana päivänä. Esteluokka oli 20cm ristikkoluokka, ettei haittais vaikka se pelkäis niitä, koska se silti menis niin matalat. Kisapäivänä, just ennen lastausta, mä kuitenkin huomasin, että Rusina ei kävelly ihan normaalisti. Talutin sitä hetken ravissa ja käynnissä pihatietä pitkin. Se ravas vähän oudosti, mutta kuitenkin ravas ylipäätään, joten aateltiin ettei se oo mitään vakavaa. Lastattiin se ja lähettiin kohti kisapaikkaa..

50. HYVÄÄ JOULUA!

Vihdoin on joulu! Annoin koirille joululahjat ja päätin kuvata sen teille samalla. Tosin ei siitä kovin joulumieli tuu, kun ei oo lunta.. Mutta toivottavasti edes kuvat näyttää vähän joulusemmilta! :)

 HYVÄÄ JOULUA TOIVOTTAA VILMA, KAMU, SISSI, LALLI, SAGA & MINÄ!

49. Meidän tarinamme ~ OSA 3

OSA 1
OSA 2 

Mä olin tietenki tosi surullinen, mutta en mä niin pienenä kuitenkaan ihan niin paljoo osannu surra kun nyt. Lopetus päiväks valittiin maanantai. Sunnuntai iltana mä istuin Rusinan selässä samalla kun se seisoi ja käveli ympäri tarhaa. Seuraavana aamuna kun kävelin keittiöön, äiti sanoi ettei Rusinaa lopetetakkaan! Se oli edellisenä iltana mennyt taluttelemaan Rusinaa meidän pihatielle ja se oli jopa ravannut hyvin! Me siirrettiin sitä lopetus päivää - jos sen oireet vielä palais, niin se lopetettais.

Sitten meillä alkokin kovat ajat. Me päätettiin, että jos se ei viikon päästä olis terve, niin se lopetettais. Rusina ei halunnut liikkua ratsastaessa ja kaiken lisäks huonot säät vaihtu päivittäin: kurasta, jäistä, liukasta... Jotenkin me kuitenkin saatiin se aina liikkeelle. Pikku hiljaa sen jalat parani ja yhtäkkiä se olikin täysin terve! Me alettiin hyppäämään ihan tosissaan. Äiti piti kerran viikossa mulle estetunnin, yleensä viikonloppuna. Mä aloin tykkäämään Rusinasta oikeen kunnolla ja kaikki muutenki alko sujumaan.

Sitten tuli ekat estekisat. Ne meillä meni tosi huonosti.. Kotona oltiin harjoteltu tosi paljon, mutta meillä oli huono estekalusto ja kun mentiin kunnon tallille, niin siellä oli tietenkin kaikki värikkäät, isot puomit ja pahviset koristeet yms. joita Rusina sitten pelkäs. Ei päästy edes puoleen väliin, kun meidät jo hylättiin. Saatiin me toki yrittää rataa loppuun, mutta kieltoja tuli niin paljon, että lopulta me luovutettiin. Lähettiin kotiin aika pettyneinä, mutta oli se silti kiva kokemus. :)

47. Meidän tarinamme ~ OSA 2

1 OSA

Kun meillä vihdoin alkoi jotenkin sujumaan, me päätettiin osallistua koulukisoihin. Me treenattiin pitkään ja mua jännitti ihan hirveesti, koska en ollu kisannu aikasemmin. Jo ennen kisoja Rusina alkoi arastella jalkoja. Siinä oli jotain säätöä kenkien kanssa - välillä se oli ilman kenkiä ja sitten sillä taas oli kengät. Syytä ei siis vielä tiedetty. Jalat kuitenkin parani ja päästiin niihin kisoihin. Tosi moni tuli kyselemään Rusinasta ja kehumaan sitä ja mä sain olla tosi ylpee! Tultiin 16. sijalle, osallistujia oli yli 20, eli aika hyvin ekoiks kisoiks mun mielestä. :)

Löysin videon niistä kisoista. Ottakaa huomioon, että oon tossa vasta 11 ja en kovin kokenut..

No, sitten tultiin kotiin ja jatkettiin ihan normaalisti. Alettiin myös hyppimään vähän. Mutta sitten Rusina alkoi taas aristamaan jalkoja ja sama säätö kenkien kanssa jatkui. Siitä ei mennytkään kauaa, kun sille todettiin kaviokuume. Oireet paheni ja paheni, kunnes se ei enää voinut kävellä lähes yhtään. Päätös piti tehdä äkkiä. Koska mitkään lääkkeet ei auttanu, me päätettiin lopettaa se ennen kun se joutuu kärsimään pidempään..

46. Meidän tarinamme ~ OSA 1

Ajattelin kertoa teille mun ja Rusinan "tarinan", ja  koska se on aika pitkä ja monimutkanen, niin tästä tulee ainakin muutama osa. :)


Eli kaikki alko siitä, kun mä sain Rusinan helmikuussa 2011, koska Kudi oli liian iso mun ratsastettavaks ja se tarvitsi seuraa. Ekan kerran kun näin Rusinan, ajattelin että se on ruma ja vanha poni, eikä sen kanssa koskaan tuu etenemään.

Alku meillä meni tosi huonosti. Mä pelkäsin sitä, koska se näykki mua ja pelotteli kaikella mahdollisella tavalla, pyöri karsinassa ja aina kun olin laittamassa satulaa, se käänsi takapuolensa mua päin enkä päässyt sen luo. Sitä ei siis voinut sitoa kiinni, koska sillä oli vetopaniikki..
Ratsastaessa meni vähän paremmin, mutta se taisi aluks olla vähän liian energinen, jos oikein muistan (?). Eli ei millään meinannu hidastaa ravia. Laukkaa se taas ei suostunut nostamaan ollenkaan, ja sitten kun muutamaman viikon päästä aloin saamaan sen itse laukkaamaan, se ei sitäkään meinannut lopettaa..
Jossain vaiheessa äiti ehdotti, että vaihtaisin Rusinan toiseen poniin, koska se oli vanha enkä olis voinut sillä kovin paljoa hypätä/ kisata sitten myöhemmin. Jostain syystä mä en silti vaihtanut sitä.

45. my day

Aattelin tehdä teille my dayn, mutta taas kerran sen lataus veny kamalasti, mutta tässä se nyt on :)

43. potkukelkkailua

Moi! Tänään siis potkukelkkailtiin taas Kamun kanssa vielä kun on lunta! Tänään kyllä sato lisää paljon, mutta pian lumisade muuttu vesisateeks, niin ei paljoo auttanu.. Video on aika huono, koska oli aika vaikee kuvata yhellä kädellä ja siellä satoi + Kamu just pysähtyy siitä lopussa... :D Ja oikeesti me mennään paljon kovempaa miltä se näyttää videolla. Mut koitan joskus saada parempaa videoo siitä.  Teen joku päivä taas paremman postauksen, kun on enemmän aikaa ja parempia kuvia. :)

42. Walking in the Air

Moi! Meillekkin on vihdoin tullu lunta!! Ja tottakai piti heti kokeilla potkukelkkailuu Kamun kaa, on vaan niin parasta ♥ Välillä vähän kipinät lentelee, mutta muuten kyllä sujuu hyvin.. Eilen vein koirat pikku lenkille ja menin Sagalla ilman satulaa. Sagasta onkin tulossa postaus joku päivä. :)

41. tuliaisia eläinlääkäripäiviltä

Äiti kävi viime viikolla eläinlääkäri päivillä ja toi sieltä paljon kaikkee kivaa, niin aattelin esitellä ne täällä. :)

              1. tollaset kivat ja pehmeet luut, joihin pysty kirjottamaan koirien nimet.

            2. heijastin, minkä saa helposti kiinnitettyä vaikka pantaan

             3. kalenterit koirille

          4. herkkuja kissoille, ne saa joka päivä yhen tollasen niin siinä on niille joulukalenteri c:

                  5. herkkuja joululahjaksi kaikille

                6. tollaset söpöt avaimenperät mun koululaukkuun :)

               7. tosi kätevä käsidesi kouluun, tosin oon jo puolet siitä ehtiny käyttää..

              8. kalenteri


Niitä oli niin paljon, etten edes kaikkia muistanut kuvata, mutta sain myös ainakin joulukalenterin ja heijastimen itelleni ja tottakai paljon karkkia ja kyniä! :)

Ps. Mitä mieltä ootte uudesta ulkoasusta? Yritin tehä vähän joulusemman :)

40. hypytystä pitkästä aikaa

Moi! Tänään hypytin Kamua illalla pitkästä aikaa! Se oli ihan intona :3
Ensin vähän venyttelin sen jalkoja ja "hieroin" ja rapsuttelin sitä, kun se on kuitenki jo aika vanha rotukoiraks. Sit vähän juostiin ja pujoteltiin alkuverkaks, vaikkei kovin isoi nyt hypättykkään, mut koirat on nyt ollu niin pienellä liikunnalla, etten haluu ottaa riskejä. Sit alettiin hyppäämään eka 30cm, sit 40cm ja lopuks 50cm joka putos pari kertaa.
Viikonloppuna aion kyl hypyttää oikeen kunnolla vähän korkeempiakin, mut nyt hypättiin vaan yhtä, niin en viittiny kovin isoo käskee hyppäämään. Mutta Kamu tykkäs tosi paljon. Lopuks annoin molemmille kuivat leivän palat. Vilpun kaa en siis tehny nyt mitään, koska se tulee sisälle nyt kun on vähän pakkasta.  :)